Melankolikon anatomiaa

Pohl muistelee kirjassa Futurians -ryhmää, jota perustamassa hän oli. Futurians oli New Yorkissa toimiva sf-harrastajien kerho, joka vaikutti paljon sekä sf-fandomiin että kirjallisuuteen. Sen jäseniä olivat Pohlin lisäksi mm. Isaac Asimov, James Blish, Damon Knight, Cyr i l Kornbluth, Judith Merrill ja Donald A.Wollheim, jotka kaikki löytyisivät science fiction Kuka kukin on -painoksesta, kuka kirjailijana ja kuka toimittajana, kuvittajana tai kustantajana. Judith Merrillistä tuli Pohlin kolmas vaimo, hän oli tunnettu toimittaja, jonka vanhat The Year´s Best SF -antologiat kannattaa pelastaa parempaan talteen jos niihin törmää antikvariaatissa. Donal d A. Wollheim puolestaan toimi 50-60-luvulla Ace Booksin sf- pokkareiden toimittajana ja kehitti Acen ”tuplapokkareiden” sarjan, jossa yksien kansien välissä julkaistiin kaksi lyhyttä romaania tuplakansilla (ts. ensimmäisen luettua käänsit pokkarin toisinpäin ja näit toisen romaanin kan nen ja sen teksti oli ylösalaisin ensimm...

Frederik Pohl (1919-2013) oli yksi science fictionin suurnimistä – ei aivan Asimovin, Clarken tai Heinleinin tasolla, mutta merkittävä vaikuttaja. Kirjoittamisen lisäksi hänet muistetaan toimittajana. Pohlin ura kesti 30-luvun lopulta aina 2010-luvulle. Viimeiseen saakka hän kirjoitti mainiota blogiaan (The Way The Future Blogs, http://www.thewaythefutureblogs.com/ joka onneksi vielä löytyy netistä). Kuten kuvaan sopii, häntä on käännetty suomeksi hyvin vähän. Tämä Pohlin muistelmateos on ilmestynyt jo vuonna 1977, ja sen kuvaama ajanjakso päättyy 70-luvun alkuun, joten voi sanoa että se esittelee Pohlin uran ja elämän ensimmäisen puoliskon. Wikipedian mukaan hän oli kuolemansa aikaan viimeistelemässä omaelämäkertansa toista osaa sekä ensimmäisen täydennettyä laitosta, joten toivotaan että joku vielä viimeistelee ne. The Way The Future Was on sujuvasti kirjoitettu ja kompakti (318 sivua) teos, joka tarjoaa kiinnostavaa ajankuvaa paitsi science fictionin (pitkälti sellaisena...

                                                                                           Paljon kärsinyt pokkarini Brittiläisen M. John Harrisonin (s. 1945) Viriconium-fantasiasarja on yksi niitä suuruuksia, jotka ovat hukkuneet tusinasarjojen alle ihan jo siksi, että ovat niin paljon paremmin kirjoitettuja ja omaperäisempiä kuin loputtomat Tolkien-kloonit (Ja ei, en tarkoita Tulen ja jään laulua). Sarja kartoittaa ensisijaisesti mielen maisemia. Se ei sisällä karttaa, jotka Harrisonin mielestä ovat vain banaaleja. Itse Viriconiumin kaupunkivaltion maantiedekin on muuntuvaista, tärkeintä ovat henkilöt, ajatukset ja näkemykset eikä mikään Tolkienin ja hänen lukuisten jä...

Luin lukio-iässä Maameren tarinoiden neljännen osan, Tehanun, ja hämmennyin (hyvällä tavalla) koska se ei minusta enää ollutkaan mikään lastenkirja vaan sisälsi vakavia asioita, kuten pahoinpidelty ja hyväksikäytetty lapsi, jonka historian osasin lukea vaikka sitä ei täysin suoraan teoksessa ilmaistukaan. Jätin mainitsematta LeGui ni n mainiot novellit, joita löytyy loistava kokoelma Gollanczin SF Maste r works -sarjassa ( The Wind’s Twelve Quarters and The Compass Rose ). Kokoelmat sisältävät mm. klassisen The Ones Who Walk Away from Omelas - novellin, joka on (ehkä James Frazerin Golden Boughin – jonka lastenversio [!] kuulemma oli kirjailijan varhaisia elämyksiä – inspiroima, tai sitten William Jamesin ) antropologista tai sosiologista sf:ää parhaimmillaan. Tarinan (epäilemättä myös epäluotettava) kertoja selittää utopiakaupungin, Omelasin, riittejä jotka keskittyvät syntipukkiin, joka mahdollistaa kaupungin onnen. Toisaalla LeGuinin varhainen tarina Sem...

Luin vasta Ursula K. LeGuinin (s. 1929) kuolemasta. Hän oli loistava kirjailija, jota olen lukenut muutaman teoksen verran, siis liian vähän. Ihailen hänen taitoaan käyttää science fictonia tai fantasiaa (tai science fantasyä) nimenomaan välineenä, tarkastelemaan ihmistä (ja ”ihmisenä olemisen ongelmaa” kuten kerran omistamani 1960-luvun antologia unohtumattomasti ilmaisi), yhteiskuntaa ja sen arvoja sen sijaan, että sf olisi itsetarkoitus ja vain mukafuturististen koneiden, ympäristöjen tai avaruustaisteluiden esittelyä. (Tieteiskirjallisuus [sf] on tavallisesti huomattavan erilaista kuin leffat tai tv-sarjat [sci-fi], jotka tapaavat keskittyä toimintaan ja kirjallisuuden puolella aikoja sitten loppuunkaluttuihin ideoihin. Alkuperäinen Tähtien sota -elokuva esimerkiksi on pitkälti kokoelma jo ilmestymisensä aikoihin 50 vuotta vanhoista ideoista, galaktisesta imperiumista vetosäteisiin, avaruustaisteluista yhden ilmastovyöhykkeen planeettoihin. – Sivuhuomautus: ainakaan amerik...