Melankolikon anatomiaa

Sain käsiini (Britanniasta tilaamalla) suuren suosikkiyhtyeeni Sueden Coming Up-levyn (1996) 20th Anniversary Editionin – hieno paketti, neljä CD:tä ja yksi DVD. Coming Up on aika loistava kitara/brittipoplevy, Dog Man Starin ohella bändin paras teos. Ei niin että minulla olisi mitään niiden muitakaan levyjä vastaan, itse asiassa Suede on osoittautunut luotettavaksi yhtyeeksi, joka ei ole kunnolla flopannut vielä kertaakaan (A New Morning floppasi kaupallisesti, mutta se on toinen asia). Yhtye osasi myös sinkkujen b-puolien tekemisen taidon. En tiedä onko sellaisia enää missään muodossa edes olemassa (olenko vanha?) , biisejä joita ei löydä ns. varsinaiselta levyltä vaan jotka julkaistaan singlen kylkiäisinä? Sueden ”ylimääräisistä” kappaleista saisi yhden helvetin hyvän levyn koottua (yksi tupla-CD niitä on). Palataan asiaan kunhan ensin kuuntelen tätä pakettia tarpeeksi.

  Indieyhtye Cocteau Twins teki huikean uran 1980-luvun alusta 1990-luvun puoleen väliin. Kolmikko ( laulaja Elizabeth Fraser, kitaristi Robin Guthrie ja basisti & multi-instrumenta l isti Simon Raymonde ) oli yksi ensimmäisiä legendaarisen 4AD-levy-yhtiön kiinnityksiä ja bändejä, joiden saundi määritteli firman linjaa. Muita 4AD:n artisteja olivat Dead Can Dance, This Mortal Coil ja Clan of Xymox, joiden kaikkien goottihenkinen, eteerinen tyyli sai suosiota 80-luvun puolessa välissä. Levy-yhtiö hyödynsi myös graafisen sunnittelijan Vaughan Oliverin kykyjä saadakseen yhteisen visuaalisen ilmeen julkaisuilleen. (4AD ei jumittunut miksikään goottipopin julkaisijaksi, vaan myöhemmin sen listoilta ovat löytyneet mm. vaihtoehtorockin suurnimet Pixies ja The Breeders sekä Red House Painters, Minotaur Shock, TV on the Radio, The National, Bon Iver ja Grimes.) Cocteau Twins loi saundia, joka myöhemmin tuli tunnetuksi dream pop -nimellä – eteerisiä, efektoituja kitaroita,...