Melankolikon anatomiaa

                                                                                                            "All my griefs to this are jolly,/ Naught so harsh as melancholy" Jos ihminen ei saa aktiivisesti luoda elämässään omia merkityksiään, hän alkaa voida huonosti, masentuu. Jotenkin kummasti yhteiskunta ei kannusta ihmisiä löytämään omia tarkoituksiaan, vaan pyrkii syöttämään meille valmiita kaavoja ja ratkaisuja.   Ihmisen mieli löytää aina jonkin keinon pois tilanteest...

Jeffrey A. Liebermanin teos Shrinks – The Untold Story of Psychiatry (Back Bay Books, 2016) on harvinaisen luettava teos kiinnostavasta mutta monimutkaisesta ja vaikeaselkoisestakin aiheesta, psykiatrian historiasta (yllätys!). Lieberman (s. 1948) on pitkän linjan arvostettu amerikkalainen psykiatri, joka on toiminut sairaaloissa ja luottamustehtävissä sekä kuulunut DSM-V -manuaalin (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Yhdysvaltojen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmä) toimituskuntaan. Vuosina 2013-14 hän toimi APA:n (American Psychiatric Association) johdossa, meriittejä siis riittää. Erilaisiin mielenterveysongelmiin on jo antiikin ajoista etsitty hoitoja, välillä paremmalla, mutta usein huonommalla menestyksellä. Varsinaisen psykiatrian (sanan on johtanut 1808 saksalainen lääkäri Johann Christian Reil ja se merkitsee sanamukaisesti ”sielunhoitamista”) juuret kuitenkin ovat 1700-luvun lopulla ja Anton Mesmerin ”animaalisessa m...

Kun tulee tiukka paikka,  mietin mitä Hämähäkkimies tekisi. Tämä on paljon vähemmän typerää kuin ensiksi ajattelee (toivon). Onhan Hämähäkkimies supervoimistaan huolimatta eräänlainen jokaihminen, joka superkonnien lisäksi joutuu kuten me kaikki selviytymään arkielämästään, raha-asioistaan ja ihmissuhteistaan, joihin usein ei ole yhtä ilmeisen suoria ratkaisuja kuin rikollisiin. Ja silti Peter Parker selviää koska ei luovuta ikinä. Ei hullumpi roolimalli, vai?     Olen ajatellut, että pitäisi kokeilla kaaosmagiikan (chaos magic) menetelmiä, nimenomaan psykologisina harjoituksina. Lyhyesti (ja karkeasti) summattuna, kaaosmagia on nykyaikaista taikuutta, joka pohjautuu pitkälti harjoittajan tekemiin maagisiin merkkeihin (sigil) ja ajatukseen, että taikuudessa on kyse enemmän psykologiasta kuin yliuonnollisista voimista (vaikka maagisten rituaalien onnistuneet tulokset voivatkin vaikuttaa selittämättömiltä – tosin tiedämme hyvin, kuinka ihmisen mieli voi vaikuttaa suor...

 Psykiatristen sairaaloiden kuvauksia populaarimediassa (tarkoitan lähinnä amerikkalaisia elokuvia) vaivaa yhä kliseisyys (kuinka yllättävää). Mielisairaalakuvauksilla on taipumus edustaa jompaa kumpaa kahdesta stereotypiasta. Ensimmäinen klisee kuvaa psykiatrisen sairaalaan autoritaarisena vankilana, jossa potilaat ovat tunnottomien hoitajien ja lääkärien arrmoilla (Yksi lensi yli käenpesän -tyyliin siis). Tämä stereotypia on omien äärimmäisen rajoittuneiden ja epätieteellisten tutkimusteni mukaan vähentynyt ajan kuluessa, kuvastaen epäilemättä elävässä elämässä vuosikymmenten myötä tapahtunutta muutosta (muistakaamme että Yksi lensi yli käenpesän -romaani perustui nimenomaan Ken Keseyn omiin kokemuksiin työskentelemisestä mielisairaalassa). Toinen klisee näyttää psykiatrisen osaston ikään kuin sympaattisena uusperheenä, jossa ihmiset ovat lähinnä väärinymmärrettyjä eksentrikkoja ja potilaiden vaikeatkin ongelmat (erityisesti pakkomielteet) ovat kuitenkin hieman koomisi...

Suuri mysteeri: miksi (tietynlaista) kärsimystä romantisoidaan? Myytti kärsivästä taiteilijasta tuntuu jo niin ikälopulta, että on melkein yllättävää että se periytyykin vain romantiikan ajalta 1700-luvun lopulta eikä esimerkiksi antiikin ajoilta. Toimittaja Christopher Zara (jonka kirja Tortured Artists oli aiheensa huomioon ottaen kevyttä välipalaluettavaa ihan jees mutta en erityisesti suosittele)) tarjoilee kiinnostavan näkökulman puhkikaluttuun aiheeseen:          ”[T]he central function of an artist is to convey an idea. That idea can be visceral or intellectual; it can be conveyed through a painting, a song, a poem, or a guy dancing around in a moose costume. The method doesn’t matter. Artists, both brilliant and hackneyed, create out of the same basic desire to communicate. But it’s we art lovers who invest our attention, our time, in their creations. Why should we invest in a work of art that was created without conflict, or struggle,...