Melankolikon anatomiaa

Workpoints Betonirakennukset viilensivät kuunnousun suitsukkeen, se oli hapokasta sitruunaa ja limettiä, kaupungin metallinmaku suussa. Katulamput helähtivät sirpaleiksi vasten kerrostaloja ja tekivät tilaaa iltaruskon särkyneelle projektorille. Kaupunki raahasi meitä bussissa ja kaikki yhdistyi. Muinoin jumalat rakensivat maailmankaikkeuden sokkeloksi, jolla eksyttää vihollistaan. Siksi kosmos on meille arvoitus. – Kuka heidän vihollisensa oli? – Mielipuoli olento, joka kuvitteli olevansa ainoa luoja. Universumi on pakkopaita, jolla hänet pidetään aisoissa. – Mutta entä ihminen? – Ihminen on vahinko, teitä ei pitänyt syntyäkään. – Miten meille sitten käy? – Kuinka me voisimme tietää. Auringon kurpitsa kasvoi ja nostatti leskenlehtien pisamat. Asvaltti näytti kolealle mutta puunlatvoihin syttyi vihreä valo. Päivät kihisivät kuin tähtisadetikut ja karkasivat nopeaan kun väritin kaupunkia katseellani. Sateen hiiva kohotti happaman maan, nurmikon voikukkakiihko kuti...

Dr Strange on yksi suosikkihahmojani. Se voi johtua siitä, että törmäsin häneen ensi kerran lapsena vanhaa Hämähäkkimiehen numeroa lukiessani ja joskus hahmot, joista ei saa tietää paljon saavat jonkin salaperäisen hohteen ympärilleen. Sitä paitsi ketä ei innostaisi maagikkosupersankari, jonka seikkailut voivat viedä vaikka minkälaisiin ulottuvuuksiin? Dr. Strange ei ole ikinä ollut Marvelin A-listaa, mutta hänellä on vakaa kannatus ja enimmän osan kustantajan historiaa hänellä on ollut oma lehti.   Joulun alla hankin itselleni lahjaksi Marvelin Marvel Platinum -sarjan The Definitive Doctor Strange -kokoelman. Platinum-albumit on selvästi suunnattu ihmisille, jotka eivät ole aiemmin lukeneet sarjakuvia mutta ovat kiinnostuneet niistä elokuvien kautta (Muita Platinum -julkaisuja ovat mm. Avengers, Deadpool, Hulk, Thor, Ant-Man). Käsikirjoittaja Stan Lee ja taiteilija Steve Ditko loivat Dr. Strangen vuonna 1963. Ensimmäisen kerran hän esiintyi sattuvan nimisen Strange ...

Kun tulee tiukka paikka,  mietin mitä Hämähäkkimies tekisi. Tämä on paljon vähemmän typerää kuin ensiksi ajattelee (toivon). Onhan Hämähäkkimies supervoimistaan huolimatta eräänlainen jokaihminen, joka superkonnien lisäksi joutuu kuten me kaikki selviytymään arkielämästään, raha-asioistaan ja ihmissuhteistaan, joihin usein ei ole yhtä ilmeisen suoria ratkaisuja kuin rikollisiin. Ja silti Peter Parker selviää koska ei luovuta ikinä. Ei hullumpi roolimalli, vai?     Olen ajatellut, että pitäisi kokeilla kaaosmagiikan (chaos magic) menetelmiä, nimenomaan psykologisina harjoituksina. Lyhyesti (ja karkeasti) summattuna, kaaosmagia on nykyaikaista taikuutta, joka pohjautuu pitkälti harjoittajan tekemiin maagisiin merkkeihin (sigil) ja ajatukseen, että taikuudessa on kyse enemmän psykologiasta kuin yliuonnollisista voimista (vaikka maagisten rituaalien onnistuneet tulokset voivatkin vaikuttaa selittämättömiltä – tosin tiedämme hyvin, kuinka ihmisen mieli voi vaikuttaa suor...