Workpoints Betonirakennukset viilensivät kuunnousun suitsukkeen, se oli hapokasta sitruunaa ja limettiä, kaupungin metallinmaku suussa. Katulamput helähtivät sirpaleiksi vasten kerrostaloja ja tekivät tilaaa iltaruskon särkyneelle projektorille. Kaupunki raahasi meitä bussissa ja kaikki yhdistyi. Muinoin jumalat rakensivat maailmankaikkeuden sokkeloksi, jolla eksyttää vihollistaan. Siksi kosmos on meille arvoitus. – Kuka heidän vihollisensa oli? – Mielipuoli olento, joka kuvitteli olevansa ainoa luoja. Universumi on pakkopaita, jolla hänet pidetään aisoissa. – Mutta entä ihminen? – Ihminen on vahinko, teitä ei pitänyt syntyäkään. – Miten meille sitten käy? – Kuinka me voisimme tietää. Auringon kurpitsa kasvoi ja nostatti leskenlehtien pisamat. Asvaltti näytti kolealle mutta puunlatvoihin syttyi vihreä valo. Päivät kihisivät kuin tähtisadetikut ja karkasivat nopeaan kun väritin kaupunkia katseellani. Sateen hiiva kohotti happaman maan, nurmikon voikukkakiihko kuti...
