Melankolikon anatomiaa

Pohl muistelee kirjassa Futurians -ryhmää, jota perustamassa hän oli. Futurians oli New Yorkissa toimiva sf-harrastajien kerho, joka vaikutti paljon sekä sf-fandomiin että kirjallisuuteen. Sen jäseniä olivat Pohlin lisäksi mm. Isaac Asimov, James Blish, Damon Knight, Cyr i l Kornbluth, Judith Merrill ja Donald A.Wollheim, jotka kaikki löytyisivät science fiction Kuka kukin on -painoksesta, kuka kirjailijana ja kuka toimittajana, kuvittajana tai kustantajana. Judith Merrillistä tuli Pohlin kolmas vaimo, hän oli tunnettu toimittaja, jonka vanhat The Year´s Best SF -antologiat kannattaa pelastaa parempaan talteen jos niihin törmää antikvariaatissa. Donal d A. Wollheim puolestaan toimi 50-60-luvulla Ace Booksin sf- pokkareiden toimittajana ja kehitti Acen ”tuplapokkareiden” sarjan, jossa yksien kansien välissä julkaistiin kaksi lyhyttä romaania tuplakansilla (ts. ensimmäisen luettua käänsit pokkarin toisinpäin ja näit toisen romaanin kan nen ja sen teksti oli ylösalaisin ensimm...

Frederik Pohl (1919-2013) oli yksi science fictionin suurnimistä – ei aivan Asimovin, Clarken tai Heinleinin tasolla, mutta merkittävä vaikuttaja. Kirjoittamisen lisäksi hänet muistetaan toimittajana. Pohlin ura kesti 30-luvun lopulta aina 2010-luvulle. Viimeiseen saakka hän kirjoitti mainiota blogiaan (The Way The Future Blogs, http://www.thewaythefutureblogs.com/ joka onneksi vielä löytyy netistä). Kuten kuvaan sopii, häntä on käännetty suomeksi hyvin vähän. Tämä Pohlin muistelmateos on ilmestynyt jo vuonna 1977, ja sen kuvaama ajanjakso päättyy 70-luvun alkuun, joten voi sanoa että se esittelee Pohlin uran ja elämän ensimmäisen puoliskon. Wikipedian mukaan hän oli kuolemansa aikaan viimeistelemässä omaelämäkertansa toista osaa sekä ensimmäisen täydennettyä laitosta, joten toivotaan että joku vielä viimeistelee ne. The Way The Future Was on sujuvasti kirjoitettu ja kompakti (318 sivua) teos, joka tarjoaa kiinnostavaa ajankuvaa paitsi science fictionin (pitkälti sellaisena...

Salaiset kansiot (eli X-Files, mitä nimitystä tästä alkaen käytän sarjasta) on kai suurin suosikkisarjani  (muita ovat Babylon 5, (Chris Carterin) Millennium, Taisteluplaneetta Galactica, Young Ones, Stranger Things jne.). Se oli loistava yhdistelmä outoutta ja nerokasta tv-kirjoittamista. Valitettavasti, kuten tyypillistä, sarjan huippuvuodet kuluivat ja päättyivät kokonaiseen kahteen heikkoon (tekninen termi tälle lienee paska) tuotantokauteen.  Kun sarja elvytettiin, olin vain puolittain innoissani. Olisiko tekijöillä enää uusia tarinoita kerrottavaksi? Aikoinaan innostava sarjan "mytologiakin" (ufot, avaruusolennot ja salaliitot) oli jo kulutettu loppuun. Piti tietysti katsoa. Kymmenes kausi oli hämmentävä, ei huono mutta ei kovin hyväkään.  Ilman kummempia ennakko-odotuksia aloin katselemaan uutta kautta (jonka on luvattu olevan se viimeinen -- sopii minulle, sitten parinkymmenen vuoden päästä voivat elvyttää tai "rebootata" sarjan...). Olen yllätty...

Luin vasta Ursula K. LeGuinin (s. 1929) kuolemasta. Hän oli loistava kirjailija, jota olen lukenut muutaman teoksen verran, siis liian vähän. Ihailen hänen taitoaan käyttää science fictonia tai fantasiaa (tai science fantasyä) nimenomaan välineenä, tarkastelemaan ihmistä (ja ”ihmisenä olemisen ongelmaa” kuten kerran omistamani 1960-luvun antologia unohtumattomasti ilmaisi), yhteiskuntaa ja sen arvoja sen sijaan, että sf olisi itsetarkoitus ja vain mukafuturististen koneiden, ympäristöjen tai avaruustaisteluiden esittelyä. (Tieteiskirjallisuus [sf] on tavallisesti huomattavan erilaista kuin leffat tai tv-sarjat [sci-fi], jotka tapaavat keskittyä toimintaan ja kirjallisuuden puolella aikoja sitten loppuunkaluttuihin ideoihin. Alkuperäinen Tähtien sota -elokuva esimerkiksi on pitkälti kokoelma jo ilmestymisensä aikoihin 50 vuotta vanhoista ideoista, galaktisesta imperiumista vetosäteisiin, avaruustaisteluista yhden ilmastovyöhykkeen planeettoihin. – Sivuhuomautus: ainakaan amerik...