Sarjakuvasankareita, psykologiaa ja taikuutta
Kun tulee tiukka paikka, mietin mitä Hämähäkkimies tekisi. Tämä on paljon vähemmän typerää kuin ensiksi ajattelee (toivon). Onhan Hämähäkkimies supervoimistaan huolimatta eräänlainen jokaihminen, joka superkonnien lisäksi joutuu kuten me kaikki selviytymään arkielämästään, raha-asioistaan ja ihmissuhteistaan, joihin usein ei ole yhtä ilmeisen suoria ratkaisuja kuin rikollisiin. Ja silti Peter Parker selviää koska ei luovuta ikinä. Ei hullumpi roolimalli, vai?
Olen ajatellut, että pitäisi kokeilla kaaosmagiikan (chaos magic) menetelmiä, nimenomaan psykologisina harjoituksina. Lyhyesti (ja karkeasti) summattuna, kaaosmagia on nykyaikaista taikuutta, joka pohjautuu pitkälti harjoittajan tekemiin maagisiin merkkeihin (sigil) ja ajatukseen, että taikuudessa on kyse enemmän psykologiasta kuin yliuonnollisista voimista (vaikka maagisten rituaalien onnistuneet tulokset voivatkin vaikuttaa selittämättömiltä – tosin tiedämme hyvin, kuinka ihmisen mieli voi vaikuttaa suoraan fyysiseen terveyteen). Taikuus olisi siis mekanismi, joka pyrkii ohittamaan tietoisen mielen ja vaikuttamaan suoraan alitajuntaan.
Perusrituaalin eli maagisen merkin (sigil) luomisen ja ”lataamisen” lisäksi minua kiinnostaa eri arkkityyppien esille kutsuminen (”manaaminen”). Sarjakuvakirjoittaja ja maagikko Grant Morrison kuvaa tätä seuraavasti:
Accept this for the moment; there are Big Ideas in the world. They were Big before we were born and they'll still be big long after we're moldering. – Let's just say you wish to summon the Big Idea COMMUNICATION in the form of the god Hermes, so that he will grant you a silver-tongue. Hermes is the Greek personification of quick wit, art, and spelling and the qualities he represents were embodied by Classical artists in the symbol of an eternally swift and naked youth, fledged with tiny wings and dressed only in streamers of air. Hermes is a condensation into pictorial form - a sigil, in fact - of an easily recognizable default state of human consciousness. When our words and minds are nimble, when we conjure laughter from others, when we make poetry, we are in the real presence of Hermes. We are, in fact, possessed by the god.
I am not suggesting that there is a real or even a ghostly, Platonic Mt Olympus where Hollywood deities sit around a magic pool watching the affairs of mortals and pausing only to leap down whenever one of "believes" in them hard enough. – Use the techniques you've learned to summon classical gods and demons and apply them to beings you KNOW for sure can't be real, like Jack Kirby's comic book gods, HP Lovecraft's Cthulhu Mythos monsters, Pokemon characters, or Clive Barker's Cenobites. You will discover that you can evoke any of these outlandish characters to physical appearance. – Summon James Bond before a date by playing the themes to Goldfinger and Thunderball while dressing in a tuxedo.
Or try summoning Dionysus, god of creative delirium, in his Trickster aspect, as Ace Ventura, Pet Detective from the Jim Carrey films - surround yourself with your own pets or toy animals, play the movies, imitate the actor's distinctive moves and use them to formulate a physical sigil which you can enact within in your designated ritual space. Do this until you BECOME Dionysus as Ace Ventura. – You will soon realize that gods are "qualities" or default states of consciousness available to everyone.
With much practice you will become proficient at accessing these states yourself. Do not, however, assume that these states are ONLY internal psychological processes. The Big Ideas have been here long before you and will be here long after you are gone. They can be regarded as immensely powerful autonomous qualities and should be respected as such. Summoning too much ANGER into your life can make you a bore and a bully, summoning too much COMMUNICATION at the expense of other qualities can make you a conversation-hogging pedant and so on. (Pop Magic Zero)
Jos siis yrittäisi löytää sopivia arkkityyppejä, joita ”kutsua” ja joihin samastua? Voisiko masennukseni helpottaa kun samastuisin Ihmenelosten Reed Richardsiin joka löytää aina ratkaisun uskomattomiinkin ongelmiin (ja jonka venymiskykyä olen aina kadehtinut)? Pystyisinkö paremmin luotaamaan mieleni syvyyksiä kun yrittäisin ”kanavoida” Dr. Strangeä, joka vaivattomasti liikkuu eri tasoilla ja ulottuvuuksissa? Arkkityyppi olisi siis hyvässä mielessä rooli, jonka ottaa.
Grant Morrison
Epäilemättä on jotain psykologiselta kannalta kiinnostavaa siinä, että käytän blogissa nimenäni Michael Moorcockin urbaania seikkailijaa, ylitrendikästä biseksuaalia salamurhaajaa? Vaikka enemmän samastunkin Grant Morrisonin The Invisibles -sarjakuvan King Mobiin, joka on kalju, ylityylikäs okkulttinen terroristi (tai jotain) – ja joka on eräänlainen Morrisonin toiveentoteutuma.
(Toinen kuuluisa sarjakuvakirjoittaja Alan Moore on hänkin maagikko. Moorcock – Moore – Morrison, tässä täytyy olla jokin salatieteellinen yhteys…)
Lopuksi lisään, että vaikka ”taikuudessa” ei olekaan kyse yliluonnollisista olennoista, psykologiset tekijät ja oman mielen luotaaminen tarkoittavat sitä, että kenenkään ei suoraan sanoen pidä ottaa näitä asioita liian vakavasti. Jokainen tietää ihmisen, joka on liian vakavasti hurahtanut johonkin aatteeseen – uskontoon, new age -ajatteluun, terveysvillityksiin, whatever – ja muuttunut niiden osalta täysin huumorintajuttomaksi ja jäänyt niiden vangiksi. Ja idea on saada näistä asioista voimaa eikä tulla niiden jyräämäksi. Maaginen ajattelu pyrkii näkemään yhteyksiä kaikkien asioiden välillä ja jos tämä onkin hedelmällistä (eihän luovuus olekaan muuta kuin kyky nähdä yhteyksiä siellä, missä kukaan muu niitä ei näe, samaten, eivätkö runoilijat ole ihmisiä jotka kykenevät yllättävällä tavalla yhdistämään kaksi tai useampia asioita?), odottaa sen toisessa ääripäässä oikea hulluus – psykoosissa ihminen näkee ympärillään kaikkialla yhteyksiä ja salattuja merkityksiä. – Joten ei pidä ottaa (mitään?) liian vakavasti. Annan viimeisen sanan vielä Grant Morrisonille:
Genuine laughter is the most effective banishing ritual available. – [N]o matter how many fluorescent realms you visit, you still have to come home, take a shit, be able to cook dinner, water the plants and, most importantly, talk to people without scaring them. – The magician's job is not to get lost in the Otherworld but to bring back its treasures for everyone to play with.
P.S.
Kuvittelin itseni loputtoman nokkelaksi ulottuvuuksien väliseksi seikkailijaksi. Gabriel Moonkiller – rakastaja, salamurhaaja, kirjailija ja diplomaatti, salainen aika-agentti, telepaatti ja valeasujen mestari. Jerry Cornelius tai Lemmy Caution Alphavillessä. Kunpa voisin ampua tohjoksi kaikki ongelmani. Nappaisin kotelosta psykopistoolini ja samalla kuin kaahaisin autollani ampuisin täyden neurosarjan päin takaa-ajajiani ja sitten heittäisin hypnokranaatin perään. Hyvännäköinen, fiksu mimmi kainalossani menisin läpi harmaan kiven, ninjojen tai zombiarmeijan. Tehtävä hoidettu, kiihdyttäisin vauhtia ja katoaisin auringonlaskuun enkä katsoisi taakseni.
Nainen: Kato noita palkkatappajia! Mitä me tehdään?
Gabriel Moonkiller: Kyllä me selvitään.
Nainen: Miten? Teetkö sä jonkin kabbalistisen riitin tai kaukosiirrät meidät turvaan?
Gabriel Moonkiller: Äsh, mulla on mun VIP.
Nainen: VIP? Mikä se on?
Gabriel Moonkiller: Vitun Iso Pyssy.
Nainen: Vau, mikä tykki.
Gabriel Moonkiller: Antaa tulla vaan.
(Sekavia töherryksiä XXII, sivu 32)
"Far out, man!"
Lisää asiasta:
http://disinfo.com/2014/10/pop-magic-grant-morrison/
https://en.wikipedia.org/wiki/Austin_Osman_Spare
https://www.ranker.com/list/what-is-chaos-magick/jacob-shelton
https://www.youtube.com/watch?v=e-Oo6Wat2Gc
Olen ajatellut, että pitäisi kokeilla kaaosmagiikan (chaos magic) menetelmiä, nimenomaan psykologisina harjoituksina. Lyhyesti (ja karkeasti) summattuna, kaaosmagia on nykyaikaista taikuutta, joka pohjautuu pitkälti harjoittajan tekemiin maagisiin merkkeihin (sigil) ja ajatukseen, että taikuudessa on kyse enemmän psykologiasta kuin yliuonnollisista voimista (vaikka maagisten rituaalien onnistuneet tulokset voivatkin vaikuttaa selittämättömiltä – tosin tiedämme hyvin, kuinka ihmisen mieli voi vaikuttaa suoraan fyysiseen terveyteen). Taikuus olisi siis mekanismi, joka pyrkii ohittamaan tietoisen mielen ja vaikuttamaan suoraan alitajuntaan.
Perusrituaalin eli maagisen merkin (sigil) luomisen ja ”lataamisen” lisäksi minua kiinnostaa eri arkkityyppien esille kutsuminen (”manaaminen”). Sarjakuvakirjoittaja ja maagikko Grant Morrison kuvaa tätä seuraavasti:
Accept this for the moment; there are Big Ideas in the world. They were Big before we were born and they'll still be big long after we're moldering. – Let's just say you wish to summon the Big Idea COMMUNICATION in the form of the god Hermes, so that he will grant you a silver-tongue. Hermes is the Greek personification of quick wit, art, and spelling and the qualities he represents were embodied by Classical artists in the symbol of an eternally swift and naked youth, fledged with tiny wings and dressed only in streamers of air. Hermes is a condensation into pictorial form - a sigil, in fact - of an easily recognizable default state of human consciousness. When our words and minds are nimble, when we conjure laughter from others, when we make poetry, we are in the real presence of Hermes. We are, in fact, possessed by the god.
I am not suggesting that there is a real or even a ghostly, Platonic Mt Olympus where Hollywood deities sit around a magic pool watching the affairs of mortals and pausing only to leap down whenever one of "believes" in them hard enough. – Use the techniques you've learned to summon classical gods and demons and apply them to beings you KNOW for sure can't be real, like Jack Kirby's comic book gods, HP Lovecraft's Cthulhu Mythos monsters, Pokemon characters, or Clive Barker's Cenobites. You will discover that you can evoke any of these outlandish characters to physical appearance. – Summon James Bond before a date by playing the themes to Goldfinger and Thunderball while dressing in a tuxedo.
Or try summoning Dionysus, god of creative delirium, in his Trickster aspect, as Ace Ventura, Pet Detective from the Jim Carrey films - surround yourself with your own pets or toy animals, play the movies, imitate the actor's distinctive moves and use them to formulate a physical sigil which you can enact within in your designated ritual space. Do this until you BECOME Dionysus as Ace Ventura. – You will soon realize that gods are "qualities" or default states of consciousness available to everyone.
With much practice you will become proficient at accessing these states yourself. Do not, however, assume that these states are ONLY internal psychological processes. The Big Ideas have been here long before you and will be here long after you are gone. They can be regarded as immensely powerful autonomous qualities and should be respected as such. Summoning too much ANGER into your life can make you a bore and a bully, summoning too much COMMUNICATION at the expense of other qualities can make you a conversation-hogging pedant and so on. (Pop Magic Zero)
Jos siis yrittäisi löytää sopivia arkkityyppejä, joita ”kutsua” ja joihin samastua? Voisiko masennukseni helpottaa kun samastuisin Ihmenelosten Reed Richardsiin joka löytää aina ratkaisun uskomattomiinkin ongelmiin (ja jonka venymiskykyä olen aina kadehtinut)? Pystyisinkö paremmin luotaamaan mieleni syvyyksiä kun yrittäisin ”kanavoida” Dr. Strangeä, joka vaivattomasti liikkuu eri tasoilla ja ulottuvuuksissa? Arkkityyppi olisi siis hyvässä mielessä rooli, jonka ottaa.
Epäilemättä on jotain psykologiselta kannalta kiinnostavaa siinä, että käytän blogissa nimenäni Michael Moorcockin urbaania seikkailijaa, ylitrendikästä biseksuaalia salamurhaajaa? Vaikka enemmän samastunkin Grant Morrisonin The Invisibles -sarjakuvan King Mobiin, joka on kalju, ylityylikäs okkulttinen terroristi (tai jotain) – ja joka on eräänlainen Morrisonin toiveentoteutuma.
(Toinen kuuluisa sarjakuvakirjoittaja Alan Moore on hänkin maagikko. Moorcock – Moore – Morrison, tässä täytyy olla jokin salatieteellinen yhteys…)
Lopuksi lisään, että vaikka ”taikuudessa” ei olekaan kyse yliluonnollisista olennoista, psykologiset tekijät ja oman mielen luotaaminen tarkoittavat sitä, että kenenkään ei suoraan sanoen pidä ottaa näitä asioita liian vakavasti. Jokainen tietää ihmisen, joka on liian vakavasti hurahtanut johonkin aatteeseen – uskontoon, new age -ajatteluun, terveysvillityksiin, whatever – ja muuttunut niiden osalta täysin huumorintajuttomaksi ja jäänyt niiden vangiksi. Ja idea on saada näistä asioista voimaa eikä tulla niiden jyräämäksi. Maaginen ajattelu pyrkii näkemään yhteyksiä kaikkien asioiden välillä ja jos tämä onkin hedelmällistä (eihän luovuus olekaan muuta kuin kyky nähdä yhteyksiä siellä, missä kukaan muu niitä ei näe, samaten, eivätkö runoilijat ole ihmisiä jotka kykenevät yllättävällä tavalla yhdistämään kaksi tai useampia asioita?), odottaa sen toisessa ääripäässä oikea hulluus – psykoosissa ihminen näkee ympärillään kaikkialla yhteyksiä ja salattuja merkityksiä. – Joten ei pidä ottaa (mitään?) liian vakavasti. Annan viimeisen sanan vielä Grant Morrisonille:
Genuine laughter is the most effective banishing ritual available. – [N]o matter how many fluorescent realms you visit, you still have to come home, take a shit, be able to cook dinner, water the plants and, most importantly, talk to people without scaring them. – The magician's job is not to get lost in the Otherworld but to bring back its treasures for everyone to play with.
P.S.
Kuvittelin itseni loputtoman nokkelaksi ulottuvuuksien väliseksi seikkailijaksi. Gabriel Moonkiller – rakastaja, salamurhaaja, kirjailija ja diplomaatti, salainen aika-agentti, telepaatti ja valeasujen mestari. Jerry Cornelius tai Lemmy Caution Alphavillessä. Kunpa voisin ampua tohjoksi kaikki ongelmani. Nappaisin kotelosta psykopistoolini ja samalla kuin kaahaisin autollani ampuisin täyden neurosarjan päin takaa-ajajiani ja sitten heittäisin hypnokranaatin perään. Hyvännäköinen, fiksu mimmi kainalossani menisin läpi harmaan kiven, ninjojen tai zombiarmeijan. Tehtävä hoidettu, kiihdyttäisin vauhtia ja katoaisin auringonlaskuun enkä katsoisi taakseni.
Nainen: Kato noita palkkatappajia! Mitä me tehdään?
Gabriel Moonkiller: Kyllä me selvitään.
Nainen: Miten? Teetkö sä jonkin kabbalistisen riitin tai kaukosiirrät meidät turvaan?
Gabriel Moonkiller: Äsh, mulla on mun VIP.
Nainen: VIP? Mikä se on?
Gabriel Moonkiller: Vitun Iso Pyssy.
Nainen: Vau, mikä tykki.
Gabriel Moonkiller: Antaa tulla vaan.
(Sekavia töherryksiä XXII, sivu 32)
Lisää asiasta:
http://disinfo.com/2014/10/pop-magic-grant-morrison/
https://en.wikipedia.org/wiki/Austin_Osman_Spare
https://www.ranker.com/list/what-is-chaos-magick/jacob-shelton
https://www.youtube.com/watch?v=e-Oo6Wat2Gc
Comments
Post a Comment