Tuntematon klassikkolevy - The Auteurs: New Wave

Harvoin mikään yhtye pystyy tekemään yhtä vaikuttavan debyyttilevyn kuin New Wave (1993). Ja harva biisintekijä osaa kirjoittaa niin hienoja kappaleita kuin vaikka Bailed Out, Starstruck tai Early Years. The Auteursin johtohahmo ja lauluntekijä (yhtyeen kohdalla nimenomaan voi puhua lauluista, sen verran klassisia popkappaleita bändin tuotanto sisältää) Luke Haines (s. 1967) on selvästi paitsi suuri popmusiikkifani myös poikkeuksellisen lahjakas suodattamaan kaikenlaisia vaikutteita niin, että saa lopulta biisinsä kuulostamaan ensisijaisesti omalta itseltään eikä pastisseilta.

New Wave on esimerkillinen (tekisi mieli sanoa arkkityyppinen) kattaus loistavia biisejä, mainiota kitarointia, sielukkaan tarttuvia melodioita ja terävän ironisia sanoituksia. Ehkä Hainesin tietynlainen asenne ensisijaisesti fanina ja yhtyeen saundin tietty pienimuotoisuus varmistivat sen, ettei bändistä tullut suurta hittiä vaikka se kuulostikin brittipopimmalta kuin moni 90-luvun puolenvälin brittipopyhtye. Ehkä Luke Haines ei edes olisi viihtynyt tähtenä. (Tai mistä helvetistä minä voin tietää.)

 

Mother got out rehab

And I was born

I was starstruck

When I was young

It's never too soon

To tread the boards

I was in Vaudeville

At age five

My career took

Its first nosedive

I've been starstruck

all my life

New Wave ei ollut mikään menestys, mutta se oli Mercury Prize -ehdokas vuoden parhaaksi albumiksi ja on sittemmin päässyt 1001 Albums You Must Hear Before You Die (1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään) -kirjaan. Ja totta hitossa tämä levy on kuultava että tietää mitä elämä on.

Kuten Stan Lee olisi todennut jossain 60-luvun Marvel-sarjiksessa: Face it, true believer, this one has everything! Klassisia brittiläisiä lauluja (á la The Beatles tai The Kinks), ajatonta kitarapopsaundia välillä pianolla, sellolla tai kellopelillä maustettuna, nokkelia sanoituksia jotka ovat täynnä pieniä, tyylikkäitä huomioita (melkein joka biisistä löytää hyvän sitaatin) sekä yksinkertaisesti helvetin tarttuvia melodioita (niin laulu- kuin kitara- ja pianomelodioitakin).

 

Yhtye teki vielä kolme albumia, joista seuraavalla (Now I`m A Cowboy) on heidän ehkä tunnetuin biisinsä, täydellisen nerokas Lenny Valentino (kaikki yhtyeet eivät saa edes koko tuotantoonsa niin paljon syvyyttä kuin Luke Haines näihin kahteen minuuttiin ja kahteenkymmeneen sekuntiin). Haines on sittemmin julkaissut soololevyjä ja luotsannut Black Box Recorder -yhtyettä.

Early years
were a dreadnought
Waiting to tread board
And my work
down the pan
Hanging around
By the back door
One foot in
the stage door
Some disaffected
fly-by man

Never keep
a good one down