Lauantain lentävän lautasen kosto



Eli: tämän levyn haluaisin kuulla.

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Frederik Pohl ja nykypäivän science fictionin synty, osa 1

Image
Frederik Pohl (1919-2013) oli yksi science fictionin suurnimistä – ei aivan Asimovin, Clarken tai Heinleinin tasolla, mutta merkittävä vaikuttaja. Kirjoittamisen lisäksi hänet muistetaan toimittajana. Pohlin ura kesti 30-luvun lopulta aina 2010-luvulle. Viimeiseen saakka hän kirjoitti mainiota blogiaan (The Way The Future Blogs, http://www.thewaythefutureblogs.com/ joka onneksi vielä löytyy netistä). Kuten kuvaan sopii, häntä on käännetty suomeksi hyvin vähän. Tämä Pohlin muistelmateos on ilmestynyt jo vuonna 1977, ja sen kuvaama ajanjakso päättyy 70-luvun alkuun, joten voi sanoa että se esittelee Pohlin uran ja elämän ensimmäisen puoliskon. Wikipedian mukaan hän oli kuolemansa aikaan viimeistelemässä omaelämäkertansa toista osaa sekä ensimmäisen täydennettyä laitosta, joten toivotaan että joku vielä viimeistelee ne. The Way The Future Was on sujuvasti kirjoitettu ja kompakti (318 sivua) teos, joka tarjoaa kiinnostavaa ajankuvaa paitsi science fictionin (pitkälti sellaisena...
Read more

Lauantain myöhästynyt lentävä lautanen

Image
Bonuksena nyt kaksi yhden hinnalla!                                                                                                   Ne ovat täällä (poliisi kertoo). Lisäksi kaikilla on telepaattisia kykyjä. Pakko olla totta.                                                              ...
Read more

Pet Shop Boys -retrospektiivi, osa I

Image
Syntikkapop on kiinnostava musiikinlaji, koska se tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja tavallisen kitara-basso-rummut -kokoonpanon sijaan, mutta toisaalta pitää kiinni popkappaleen kaavasta ja melodioista. Aika käydä läpi yhden suosikkiyhtyeeni levyjä. (Muita huippuja ovat New Order, Depeche Mode, VNV Nation, Hurts, Chvrces, Orchestral Manoeuvres in the Dark ja Timecop1983, ainakin, palaan asiaan.) Please (1986) Erittäin lupaava debyytti. Nykykuuntelijaa saattaa hieman häiritä tuotannon (Steven Hague) ja äänimaailman 80-lukulaisuudet, ne korostuvat enemmän kuin vaikka Madonnan varhaislevyillä. Mutta hyvin tuotettu levyhän tämä on, kuten kaikki Pet Shop Boysin levyt. Please kuulostaa oikeastaan varsin kypsältä esikoislevyltä ja on kiinnostavaa tajuta, että Neil Tennant (s. 1954) on sen ilmestyessä ollut jo yli kolmekymppinen. Kaipa elämänkokemus kuuluu. (Tennant toimi myös popjournalistina Smash Hits -lehdessä, ehkä se kasvatti hänen melodiantajuaan ja pop sensibilityään?) ...
Read more