Ufoilmiöstä
”The
principal barrier to the objective investigation of UFO reports is
the Extra-terrestrial
hypothesis.” John
Harney
Yleisessä keskustelussa ”ufot” assosioituvat avaruusolentoihin
ja niistä puhuminen vakavasti on hyvä tapa saada outoja katseita.
Tämä tekee hallaa vakavalle ufotutkimukselle, on vaikea kuvitella
kenenkään akateemisen saavan apurahaa sellaiseen (muuten kuin
sosiologisesta tai uskontotieteellisestä näkökulmasta käsiteltynä
– niiden kautta ufokokemusta toki on tutkittu yliopistollisesti
Suomessakin, esim.
http://tampub.uta.fi/handle/10024/93794
http://tampub.uta.fi/handle/10024/93794
Psykososiaalinen hypoteesi (PSH) puolestaan näkee ufokokemukset
ensisijaisesti ihmisen mielestä lähteviksi. Tämä ei tarkoita
etteikö asia olisi tutkimisen arvoinen eikä myöskään sitä,
etteikö ilmiöllä voisi olla jokin ulkoinen elementti. Useimmat
ufokokemukset alkavat valolla ja ainakin John Keel on ehdottanut,
että ehkä tuo valo (joka voisi olla vielä huonosti tunnettu
luonnonilmiö) sitten laukaisee havaitsijassa jonkin hallusinatorisen
kokemuksen. Tämä selittäisi hyvin monien ufokokemusten hämärää,
usein jopa järjenvastaista luonnetta (monet ns. rautaufo-hypoteesia
kannattavat tutkijat usein koettavat peitellä havaintojen tätä
puolta, ts. ”oikeat” ufohavainnot ovat usein huomattavasti
mielipuolisemman kuuloisia kuin mitkään X-Filesin tapaukset). Jokin
ulkoinen tekijä laukaisee kokijassa psykoosinomaisen mutta nopeasti
ohimenevän tilan, joka kuitenkin (hallusinogeenisten trippien ja
mainitun psykoosin tavoin) heijastaa kokijan ajatusmaailmaa ja
tilannetta (matkalle tulee mukaan vain se, mitä päässään
kantaa). Ihmiset kohtaavat kovin inhimillisi humanoideja, jotka
puhuvat maailmanrauhasta ja ovat huolestuneita ihmiskunnan tilasta,
mutta vakuuttavat että parempaa on edessä ja olemme nostamassa
värähtelytasoamme ja vaikka mitä.
Viime
vuonna tuli kuluneeksi 70 vuotta Kenneth Arnoldin klassisesta lentävä
lautanen -havainnosta (jotka eivät ilmeisesti Arnoldin alkuperäisen
lausunnon
mukaan muistuttaneet lautasia vaan pikemminkin kuunsirppiä, mutta
jostain syystä nimitys jäi ja ihmiset alkoivat nähdä
lautasenmuotoisia kohteita). Mitä olemme oppineet ufoista tänä
aikana? Olemmeko saaneet kiistämätöntä todistusaineistoa
avaruusolentojen olemassaolosta ja käynneistä Maapallolla? Onko
tietämyksemme maailmankaikkeudesta kasvanut räjähdysmäisesti? –
Lyhyesti summattuna: ei. ”Todistusaineisto” avaruusolennoista on
parhaimmillaankin epämääräistä ja monitulkintaista. En siis näe
mitään syytä olla toteamana tosiasiana sitä, että avaruusolennot
eivät vieraile säännöllisesti luonamme.
Everyone sees UFOs!
Huomattava on myös ufokokemusten ja kertomusten määrä. Jos edes
osakin niistä pitää konkreettisesti paikkaansa, olisi
planeetallamme vieraillut jopa satoja erilajisia avaruusolentoja.
Kuinka uskottavaa tämä on? Samaan aikaan nämä (hypoteettiset)
avaruusolennot kykenevät matkustamaan (ilmeisesti) satojen tai
tuhansien ellei peräti miljoonien valovuosien etäisyyksiä
ongelmitta, mutta eivät kykene rakentamaan alusta, joka ei näkyisi
taivaalla. Ja jos tarinoita on uskomista, ne jopa välillä
haaksirikkoutuvat (tosin ainoastaan Yhdysvalloissa, jossa tapahtunut
kyetään salaamaan ongelmitta), näkyvät tutkissa ja taivaalla
vaikka niillä pystytään matkustamaan miljoonien valovuosien
matkoja
Monille ufointoilijoille ufot ja avaruusolennot ovat ateistista uskontoa. Yhdessä ääripäässä ovat sitten
avaruusolentokanavoinnit ja jonkinlainen kosmisen yhteyden julistus
(joka tapaa olla niin lattean banaalia tyyliin ”eläkää kiltisti
ja älkää pelätkö, avaruusolennot tulevat auttamaan teitä”
että keskivertoa heikompikin new age -kirjallisuus alkaa niihin
verrattuna vaikuttaa syvällisen oivaltavalta).
Jostain syystä ufoista puhuttaessa näkökulma on lähes aina tämä
(ilmeisen kestämätön) ET-hypoteesi. Miksi? Ehkä tässä piileekin
ufosalaliitto? Kiinnostavaa, että moni vakavampi ufotutkija (esim.
Jacques Vallee) ei usko ET-hypoteesiin koska se ei selitä kunnolla
tapauksia. John Keel spekuloi aikanaan rinnakkaisista maailmoista tai
ulottuvuuksista saapuneilla ”ultraterrestriaaleilla”, myös
aikamatkustusta on ehdotettu. Kaikissa on yllättävästi omat
ongelmansa.
Minusta ufoilmiö on todellinen ja vaatisi tarkempaa tutkimusta.
Ongelma on tietysti siinä, että ufoja on vaikea saada ilmestymään
kontrolloiduissa olosuhteissa. Mutta ehkä jotain voitaisiin
saavuttaa? Vaikka kysymyksessä olisikin vain (tai ”vain”)
huonosti ymmärretty luonnonilmiö, minkä tahansa ilmiön joka on
saanut ehkä miljoonia ihmisiä ympäri maailman kokemaan jotakin
outoa ja selittämätöntä luulisi olevan kiintoisa tutkimuskohde.
Toisaalta, ehkäpä Yhdysvaltain armeija todella tietääkin ufoista
enemmän kuin kertoo: siis tietää tästä ilmiöstä, joka saa
kokijan kuvittelemaan mitä ihmeellisempiä asioita jotka tuntuvat
aivan tosilta. Mikä uskomaton ase se olisikaan…. Joitakin
tunnettuja ufotapauksiahan (kuten Lonnie Zamoran havainto 1964 tai
Rendleshamin tapaus 1980) on epäilty kokeiksi, joilla olisi tutkittu
havaitsijoiden reaktioita.
Sivupoikkeama:
Jos (omakoti)talosi takapihalle laskeutuu helikopteri, josta
purkautuu maastopukuisia aseistettuja tyyppejä, tajuat soittaa
hätänumeroon. Mutta jos pihallesi laskeutuu lentävä lautanen,
mitä sitten teet? Tai jos olet sotilastukikohdan vartijana,
uskallatko ampua mahdollisia avaruusolentoja
Näen kiintoisana sen, että monille ns. ufomytologiassa esiintyville
asioille löytyy edeltäjä populaarikulttuurissa. Lentävän
lautasen muotoisia avaruusaluksia on esiintynyt kuvituksissa jo
niinkin aikaisin kuin 1910-luvulla. Ufosieppaukset tulivat
puheenaiheeksi 1970-80 -luvulla, mutta jo 1950-60 -lukujen taitteessa
aihe oli niin tavallinen että ajan tv-sarjoista kuten Twilight Zone
ja The Outer Limits löytyy useita jaksoja, joissa sieppauksia
tapahtuu. (Tutkijat ovat myös huomanneet, että ensimmäisen todella
tunnetun ufosieppauksen, Barney ja Betty Hillin tapauksen
avaruusolennot muistuttavat kummallisella tavalla eräässä The
Outer Limitsin jaksossa nähtyjä olentoja.) Myös nykyään jo
kliseeksi muodostuneen ”harmaan alienin” hahmo on löydettävissä
vaikka 50-luvun spekulaatiosta, miltä kaukaisen tulevaisuuden
ihmiset näyttäisivät.
A flying saucer fron the 1930s!
Ufokontaktit
ovat myös kiehtovasti seuranneet aikaansa ja ihmisten yleistä
astronomista tietämystä. 1940-50 -luvuilla avaruusolennot tapasivat
vielä tulla Marsista tai Venuksesta tai muualta aurinkokuntamme
alueelta. Viimeistään 70-luvulla kouluttamattominkin jo tiesi,
ettei Marsissa tai Venuksessa ole ainakaan älyllistä elämää ja
avaruusolentojen kotipaikat siirtyivät kauemmaksi. Kumma kyllä he
usein saapuvat tähtijärjestelmistä, joille meillä sattuu olemaan
erityinen nimi (Sirius, Plejadit, Vega) eikä miltään niistä
lukemattomista järjestelmistä jotka kantavat vain numerosarjaa (no,
onhan Zeta Reticuli josta niiden harmaiden kerrotaan saapuvan).
On jo klisee huomauttaa muukalaissieppausten seksuaalisesta pohjasta.
Kertomukset avaruusolentojen suorittamista tutkimuksista, kokeista ja
anaaliluotauksista kuulostavat jostain sm-seksifantasioista
napatuilta. Toinen vertailukohta olisi 1600-luvun noitavainojen
kuulustelupöytäkirjat, joissa nuoret naiset lopulta tunnustavat
tekonsa ja kertovat yksityiskohtia saatanallisista rituaaleista. Ja
noitavainojen seksuaaliset elementit (misogynia, nuorten naisten
sopeutumattomuus ja seksuaalinen turhautuneisuus) ovat hyvin
tunnustettuja. Mistä siis ufoabduktiot syntyvät?
There's something strange going on tonight/ There's something going on that's not quite right
Viimeisenä huomiona totean, että olen alkanut myös jakaa useamman
(ufo)tutkijan (Keel, Nick Redfern) näkemyksen siitä, että ufoissa
(ja ehkä muissa ”paranormaaleissa” asioissa) on myös
vaarallinen puoli. Kun ihminen kiinnostuu asiasta ja alkaa ottaa sen
liian vakavasti ja näkemään ufoja, salaliittoja tai syvempiä
merkityksiä joka puolella seuraukset eivät välttämättä ole niin
kivoja. (Jotkut ovat kuvailleet että ufoilmiö alkaa ”reagoida”
siitä kiinnostuneeseen – paha sanoa, joka tapauksessa siihen mistä
me olemme eniten kiinnostuneita me myös eniten törmäämme.) Ikävä
todellisuus vain näyttää olevan se, että ääritapauksissa
lopulta matto vedetään jalkojen alta: ufot eivät laskeudukaan
luvattuna päivänä, maailmanloppu ei koita, emme siirrykään
toiselle tasolle.
P.S.
Mikä on ”skeptikon” ja ”hörhön” suurin ero? Skeptikko
kokee ja näkee yhtä kummia asioita kuin hörhökin, mutta ei
innostu niistä liikaa tai tee villejä johtopäätöksiä (esim.
selittämättömästi käyttäytyvän valon taivaalla täytyy olla
avaruusolentojen alus).





Comments
Post a Comment