Tohtori on tavattavissa

Dr Strange on yksi suosikkihahmojani. Se voi johtua siitä, että törmäsin häneen ensi kerran lapsena vanhaa Hämähäkkimiehen numeroa lukiessani ja joskus hahmot, joista ei saa tietää paljon saavat jonkin salaperäisen hohteen ympärilleen. Sitä paitsi ketä ei innostaisi maagikkosupersankari, jonka seikkailut voivat viedä vaikka minkälaisiin ulottuvuuksiin? Dr. Strange ei ole ikinä ollut Marvelin A-listaa, mutta hänellä on vakaa kannatus ja enimmän osan kustantajan historiaa hänellä on ollut oma lehti.

 

Joulun alla hankin itselleni lahjaksi Marvelin Marvel Platinum -sarjan The Definitive Doctor Strange -kokoelman. Platinum-albumit on selvästi suunnattu ihmisille, jotka eivät ole aiemmin lukeneet sarjakuvia mutta ovat kiinnostuneet niistä elokuvien kautta (Muita Platinum -julkaisuja ovat mm. Avengers, Deadpool, Hulk, Thor, Ant-Man).

Käsikirjoittaja Stan Lee ja taiteilija Steve Ditko loivat Dr. Strangen vuonna 1963. Ensimmäisen kerran hän esiintyi sattuvan nimisen Strange Tales -lehden numerossa 110 pienessä viisisivuisessa tarinassa. Lukijoiden innostuttua uudesta hahmosta esiteltiin muutaman numeron päästä hänen ns. syntytarinansa (origin story), nyt kokonaisella kahdeksalla sivulla.

                                                                                            All you have to do is dream (Taide: Steve Ditko)

Strange saavutti suosiota 60-luvun loppupuolella erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Nämä innostuivat sarjan huimista ideoista ja psykedeelisistä elementeistä. Jotkin jopa väittävät sarjakuvan jopa vaikuttaneen koko hippiliikkeen syntyyn. Käsikirjoittaja Roy Thomas muistaa saaneensa niihin aikoihin puhelinsoiton lukijalta, joka kertoi todistaneensa (mahdollisesti tietynlaisia sieniä nautittuaan) Meksikossa vastaavankaltaista maagista taistelua, jollaista sarjakuvassa oli kuvattu ja vaati tietää mitä tekijät vetivät. Surkuhupaisaa, koska sarjakuvan tekijät olivat hyvin viattomia minkään aineiden suhteen. Steve Ditko jopa on tunnettu oikeistolaisista ja konservatiivisista mielipiteistään. (Kuvaavasti, yksi Ditkon luomuksia Charlton-kustantajalle oli naamiokostaja nimeltä The Question, joka myöhemmin toimi Watchmenin Rorscharchin esikuvana – ja Rorscharch ei varsinaisesti ollut vapaamielisen avarakatseisuuden perikuva. [80-luvulla DC Comics osti oikeudet Charltonin hahmoihin, mm. juuri The Questioniin ja liitti nämä omaan maailmaansa.])

Alunperin Stephen Strange oli huippuluokan kirurgi, joka sattui työnsä ohella välittämään lähinnä itsestään, rahasta ja naisista. Jouduttuaan auto-onnettomuuteen hänen kätensä hermot kuitenkin vaurioituivat sillä seurauksella, että hän ei enää pystynyt leikkaamaan. Epätoivoisena Strange ajaelehtii ympäri maata ja kuulee kerran viittauksen salaperäiseen, kaukana idässä asuvaan hahmoon, Muinaiseen (Ancient One), jonka kerrotaan pystyvään ihmeisiin. Niinpä Stephen lähtee etsimään tätä.

                                                                            "I am not interested in charity work!" (Steve Ditko)

Ancient One on valmis ottamaan Strangen oppilaakseen, mutta tämä suhtautuu asiaan epäillen ja pitää miestä huijarina. Säätilan takia hänen kuitenkin on pakko jäädä. Ancient Onen toinen oppilas Mordo taas epäilyttää heti alusta alkaen… Mutta lääkärimme joutuu kohtamaan taikuuden todellisuuden ja hän alkaa Muinaisen oppilaaksi. Stephenistä tulee Dr. Strange, mahtava maagikko (”Master of the Mystic Arts!” kuten varhaisten numeroiden kannet hehkuttivat) ja lopulta (Marvel Premier -lehden numerossa 10, September 1973) the Sorcerer Supreme, joka toimii maan ja meidän ulottuvuutemme suojelijana erilaisia mystisiä uhkia vastaan.

Tarinat olivat välillä hyvinkin tajuntaalaajentavia. Ditkon varhainen taide vaikuttaa välillä joidenkin surrealistien inspiroimalta ja sarjakuvissa esitellään kosmisia olentoja (tasapainon vaalija ja maailmoiden tuomari Living Tribunal, maailmankaikkeuden henkilöllistymä Eternity, Maapallon jumalatar Gaea) hieman samalla tavalla kuin 60-luvun Ihmeneloset esitteli Galactuksen. (Kummassakin sarjakuvassa Stan Leen kumppanina oli taiteilija, jonka ideat muuttuivat aina vain hurjemmiksi…) 1970-luvun alkupuoliskon legendaarisessa Steve Englehartin kirjoittamassa tarinassa Dr.Strange kohtaa Sise-Negin (= Genesis), joka on maagikko joka elää elämäänsä takaperin, kunnes lopulta päåtyy universumin alkuun ja synnyttää kaiken uudelleen.

Kuten kaikki sarjakuvahahmot, on Dr. Strangelläkin oma henkilögalleriansa, ystävänsä, tukijansa, vihollisensa sekä muita outoja olentoja. Alusta saakka mukana on ollut Wong, joka on sekä Stephenin ystävä että henkilökohatinen palvelija/hovimestari. Jo 60-luvulla esiteltiin toinen maagikko Clea, joka myöhemmin paljastuu Pimeän ulottuvuuden hallitsijan Dormammun (Strangen pitkäaikaisen vastustajan) sisarentyttäreksi. Stephenistä ja Cleasta tulee rakastavaisia. Strangen tunnetuimpia vihollisia ovat paroni Mordo (kiinnostavasti hän esiintyy Dr. Strange -elokuvassa Muinaisen oppilaana ja ns. hyviksenä, vaikka sarjakuvan lukijat tietävätkin tyypin – ilmeisesti tarkoitettu silmäniskuksi faneille seuraavaa elokuvaa varten?), Mefisto, (Robert E. Howardilta lainattu lovecraftmainen) Shuma-Gorath sekä Nightmare (jonka Strange kohtaa ihka ensimmäisessä seikkailussaan).

                                                                                                  Älä mulle ala

Kuvaan kuuluvat myös Strangen maagiset esineet kuten levitaatioviitta ja Agamotton silmä, joka paljastaa totuuden, sekä eri mystiset olennot ja nimet, joita Strange viljelee loitsuissaan. Jotkin niistä ovat saavuttaneet sarjakuvien harrastajien keskuudessa liki legendaarisen maineen. ”By the hoary hosts of Hoggoth!” sekä erilaiset riimitellyt loitsut, joissa usein mainitaan salaperäisiä nimiä kuten Oshtur, Ikonn, Valtorr ja Faltinen liekit. Myöhemmin tohtorimme on tavannutkin näitä olentoja.

Vuosien kuluessa Strange on kohdannut niin Draculan kuin kaikki Marvelin mystisemmistä tai kosmisemmistä olennoista. Strange on myös ollut tärkeä jäsen The Defenders-sankariryhmää, (ei pidä sekoittaa uuden Netflixin Marvel tv-sarjan porukkaan, jonka kokoonpano on aika erilainen) jonka klassiseen ryhmittymään ovat kuuluneet myös Hulk, Hopeasurffaaja (Silver Surfer) ja prinssi Namor.

                                                                Doctor Strange commands it! (Dr Strange vol 1 # 173, taide: Gene Colan)

Ditkon jälkeen Dr Strangen seikkailuja on kuvittanut esimerkiksi (60-70 -luvulla) Gene Colan, jonka tyyli puki hyvin juuri mystisempiä tai synkempiä sarjakuvia (Colan muistetaan myös Tomb of Draculan, Batmanin sekä Warrenin kauhusarjisten piirtäjänä) sekä Frank Brunner. Uusimman omistamani Dr. Strange -kokoelman (TheWay of the Weird) puolestaan on kuvittanut Chris Bachalo (Neil Gaimanin Sandmanin parin numeron sekä kahden Death-minisarjan taiteesta tunnettu), joka ainakin omasta mielestäni tekee siinä parasta työtään. Kuuluisista Strange-kirjoittajista on syytä mainita Roy Thomas, Steve Englehart, Roger Stern, Brian K. Vaughan sekä J. Michael Straczynski.

Dr Strange tarjoaa sarjakuvan tekijöille erinomaisen mahdollisuuden yhdistää yhtäältä pienimuotoista filosofista ja henkilökeskeistä tarinankerrontaa että suuren skaalan laajakangastoimintaa eri ulottuvuuksissa. Tämä voi olla syy hänen jatkuvaan suosioonsa. Lisäksi Dr. Strange on sankari sanan kaikissa merkityksissä. Hän peitteleekin henkilöllisyyttään koska ei tahdo ihmisten tietäväna kukaän on. Hänelle teko itsessään on merkityksellinen eikä sen tuottama maine.

Stephen Strangen tarina on lähes arkkityyppinen kertomus hybriksestä ja siitä seuraavasta nöyrtymisestä, mutta myös oman itsensä uudelleen löytämisestä ja autenttiseksi ihmiseksi kasvamisesta. Sen mukaan emme myöskään ole menneisyyden väärien valintojen vankeja, vaan voimme aina valita uudelleen. Vaikka luulimme menettäneemme kaiken sen, mille olimme elämämme rakentaneet, on mahdollista löytää uusi polku ja syntyä uudelleen. (Ja kuka vielä väittää ettei sarjakuvia lukemalla opi asioita?)

                                       "I never imagined it was magic itself that would one day need my protection." (Dr. Strange vol 4, #5, taide: Chris Bachalo)