Smashing Pumpkins: Disarm

 
Jotkin biisit vain särkevät sydämen. Disarm saa tuntumaan siltä kuin joku työntäisi veitsen rintaasi samalla kuin se vain tekisi hyvää. Sanoista on monta tulkintaa, mutta ehkä kyse on vain lapsuuden traumojen (yksinäisyyden) muistoista eikä mistään hämärämmästä (joku tulkitsee biisin kertovan abortista koska ”Cut that little child/ Inside of me” ja kaikkea).

Bändi kertoo että he äänittivät tätä biisiä monta kertaa ja etsivät parasta tapaa ilmaista sitä, väsymiseen asti kunnes joku (tuottaja?) ehdotti että Billy Corgan vain soittaisi sen akustisen kitaran säestyksellä. Vielä kun saatiin jouset taustalle, klassikko syntyi.

Disarm on laulu, joka kertoo (näin minä tulkitsen) surullisesta, yksinäisestä lapsuudesta, jota laulun kertoja koettaa (huonolla menestyksellä?) manata pois. 

 

I used to be a little boy

So old in my shoes

And what I choose is my choice

What's a boy supposed to do?

Katkeruus ei katoa meistä tuosta vain. Se pitää manata pois. Tappaja sisälläni on sama kuin tuo tappaja sisälläsi. Meissä on liikaa samaa, se pelottaa ja emme kohtaa.

Disarm you with a smile
And leave you like they left me here
To wither in denial
The bitterness of one who's left alone

Billy Corgan itse kertoo: ”The reason I wrote Disarm was because, I didn't have the guts to kill my parents, so I thought I'd get back at them through song. And rather then have an angry, angry, angry violent song I'd thought I'd write something beautiful and make them realize what tender feelings I have in my heart, and make them feel really bad for treating me like shit. - - - Being an adult and looking back and romanticizing a childhood that never happened or went by so quickly in a naive state that you miss it.”s (http://songmeanings.com/songs/view/355/)

Tärkeintä on kohdata menneisyys. Mitään muutakaan ei voi. Kohtaamattomat demonit voivat kasvaa pelottaviin mittoihin (tulee äkkiä mieleen toinen biisi, Peter Gabrielin Family Snapshot). 

 

P.S. Jos kellään on hyviä ideoita menneisyyden käsittelyyn, kertokaa 😀