Jotain syvää ja sinistä

 

Indieyhtye Cocteau Twins teki huikean uran 1980-luvun alusta 1990-luvun puoleen väliin. Kolmikko (laulaja Elizabeth Fraser, kitaristi Robin Guthrie ja basisti & multi-instrumentalisti Simon Raymonde) oli yksi ensimmäisiä legendaarisen 4AD-levy-yhtiön kiinnityksiä ja bändejä, joiden saundi määritteli firman linjaa. Muita 4AD:n artisteja olivat Dead Can Dance, This Mortal Coil ja Clan of Xymox, joiden kaikkien goottihenkinen, eteerinen tyyli sai suosiota 80-luvun puolessa välissä. Levy-yhtiö hyödynsi myös graafisen sunnittelijan Vaughan Oliverin kykyjä saadakseen yhteisen visuaalisen ilmeen julkaisuilleen. (4AD ei jumittunut miksikään goottipopin julkaisijaksi, vaan myöhemmin sen listoilta ovat löytyneet mm. vaihtoehtorockin suurnimet Pixies ja The Breeders sekä Red House Painters, Minotaur Shock, TV on the Radio, The National, Bon Iver ja Grimes.)

Cocteau Twins loi saundia, joka myöhemmin tuli tunnetuksi dream pop -nimellä – eteerisiä, efektoituja kitaroita, kaikua ja delaytä ja tämän päällä Elizabeth Fraserin jostain toisesta maailmasta kantautuva korkea ääni, joka punoo säveliä jotka ovat äänivastine vilkkaasti soljuville puroille tai vesiputouksille (kuvittele introvertimpi versio alkuaikojen Kate Bushista, joka on hylännyt pianon). Fraser ei ainakaan yhtyeen alkuaikoina käyttänyt varsinaisia sanoja lauluissaan, vaan pikemminkin erilaisia äänteitä. Myöhemmissä julkaisuissa on selvästi enemmän erotettavissa tavallisia englannin sanoja, mutta fanit yhä tarjoilevat netissä tulkintoja siitä, mitä biiseissä lauletaan. – Biisien nimet ovat oma lukunsa: The Itchy Glowbo Blow, Glass Candle Grenades, Oomingmal, Squeeze-Wax, Frou-Frou Foxes in Midsummer Fires… (oma suosikkini: Cherry-Coloured Funk).

                                                                           Is that a squirrel on your head or are you just happy to see me?

Bändi alkoi 90-luvun puoleenväliin tultaessa vetää viimeisiään. Kitaristi Robin Guthrien päihdeongelmat sekä hänen ja puolisonsa Fraserin mielenterveysongelmat vaikuttivat heidän suhteensa päättymiseen. Tänä päivänä Elizabeth Fraser muistetaan parhaiten Massive Attackin Teardropin vokalistina. Odotan yhä sitä luvattua soololevyä.

https://www.youtube.com/watch?v=ae_DCytrAFE

Blue Bell Knoll on suosikkibiisejäni yhtyeen tuotannosta ja vaikka se onkin mollivoittoisempi kuin useimmat muut bändin kappaleista, se assosioituu mielessäni vahvasti talveen ja vuoden alkuun (jolloin kuulin sen ensi kertaa). Ominaisuus, jota olen enemmän vuosien myötä arvostamaan on se, että Cocteau Twinsin musiikissa on jotain voimia antavaa ja lohduttavaa, sellaista salaperäistä kauneutta jota aina hakee mutta löytää tavallisesti vain vahingossa.